Anna Klemelä toimii Baltic Sea Action Groupissa meriluonnon monimuotoisuuden projektipäällikkönä. Hän on vastuussa säätiön meriluontoon liittyvästä toiminnasta. Taustaltaan Klemelä on ympäristötieteilijä, ja hänen opintoihinsa on kuulunut mm. meribiologiaa, ekologiaa, evoluutiobiologiaa, kestävyystieteitä ja viestintää.

Mikä sinulle on Itämeressä erityisen tärkeää?

Viimeisen parin vuoden ajan olen asunut talvet ja keväät Seilin saaressa Saaristomerellä. Etenkin talvisen saariston hiljaisuus, ja toisaalta dramaattiset myrskyt ovat tehneet vaikutuksen. Itämeri edustaa minulle rauhaa, vapautta ja sekä henkistä että fyysistä avaruutta. Lisäksi pidän kaikista Itämeren eläimistä, vaikka valtaosaa pääsenkään tuskin koskaan omin silmin näkemään!

Mitä teet työksesi?

BSAG:n tavoitteena on paitsi Itämeren pelastaminen, myös ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luontokadon torjuminen. Työtä tehdään sekä maalla uudistavan maanviljelyn parissa, että merellä vastuullisen meriliikenteen edistämisen ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelun muodossa. Oma työni painottuu meriluonnon monimuotoisuuden suojeluun, jossa huomiomme kiinnittyy etenkin Itämeren vedenalaiseen luontoon. Pyrimme lisäämään tietoisuutta vedenalaisen luonnon merkityksestä, ja kannustamaan etenkin yksityisiä vesialueiden omistajia perustamaan suojelualueita.

Miksi Itämeren suojelu ja tutkimus on tärkeää?

Itämeri on nuorin maapallon meristä, ja ominaisuuksiltaan monin tavoin ainutlaatuinen. Itämeren lajisto on erikoinen yhdistelmä makean veden lajeja ja merellisiä lajeja. Ne ovat sopeutuneet meren matalaan suolapitoisuuteen, mutta pienetkin muutokset olosuhteissa voivat olla lajistolle dramaattisia. Maapalloa koetteleva luontokatokriisi uhkaa näin ollen myös Itämerta. Valtaosa Itämeren lajeista on ihmissilmän ulottumattomissa, mutta ne kannattelevat toiminnallaan koko meren hyvinvointia.

Itämeri, kuten muutkin meret, ovat oleellisessa roolissa esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ja muissa, myös maaekosysteemeihin vaikuttavissa ekologisissa prosesseissa. Maata ja merta ei siis voi erottaa toisistaan, kun mietitään ratkaisuja meitä ihmisiäkin uhkaaviin ympäristökriiseihin. Itämeri toimii myös eräänlaisena ”testilaboratoriona” globaalissa merentutkimuksessa; se, mikä nyt tapahtuu Itämeressä, tulee todennäköisesti myöhemmin tapahtumaan myös muissa maailman merissä.

Mitä Itämeren lämpenemisestä seuraa?

Meren lämpeneminen kiihdyttää rehevöitymistä, joka on jo nyt merkittävä ongelma Itämeressä. Rehevöityminen tarkoittaa nopeasti lisääntyvien rihmalevien ja sinilevien monokulttuuria, joka tukahduttaa alleen muut lajit. Monet Itämeren monimuotoisuutta ylläpitävät avainlajit kärsivät lämpenevistä vesistä epäsuorasti lisääntyneen rehevöitymisen kautta, mutta myös suoraan, sillä ne tarvitsevat viileää vettä voidakseen hyvin. Esimerkiksi sinisimpukka kärsii liian lämpimästä vedestä. Sinisimpukka on tehokas vedenpuhdistaja, ja monen lintu- ja kalalajin ravinnonlähde. Niiden häviäminen Itämerestä olisi katastrofi sekä Itämerelle, että monelle niistä riippuvaiselle lajille.

Asteen tai parin lämpeneminen ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta Itämeren lajien ja ekosysteemien kannalta keskilämpötilan nousu on kuin Itämeri olisi jatkuvasti kuumeessa. Rehevöitymisen kiihtyminen ja viileää vettä kaipaavien lajien katoaminen köyhdyttää koko meren ekosysteemiä ja heikentää sen toimintaa. Lisääntyneen rehevöitymisen vuoksi Itämeri on jo muuttunut paikoittain ilmastopäästöjen lähteeksi, kun hapettomuuden myötä merestä vapautuu esimerkiksi metaania. Lämpötilan nousu lyhentää myös jääpeiteaikaa, jonka seuraukset merelle ovat arvaamattomat.

Mitä tietoa Itämerestä tarvitaan?

Suomessa Itämerta on tutkittu pitkään, ja meillä on jo olemassa ainutlaatuisen pitkiä aikasarjoja meren olosuhteiden kehityksestä. Myös vedenalaista lajistoa ja elinympäristöjä on kartoitettu VELMU-ohjelmassa, minkä ansiosta tiedämme suhteellisen hyvin, mitä oman merialueemme pinnan alta löytyy. Tätä tutkimustyötä on erittäin tärkeää jatkaa. Toisaalta esimerkiksi ilmastonmuutoksen moninaiset vaikutukset vaativat lisätutkimusta, kuten myös Itämeren vaikutus ilmastonmuutokseen. Tiedämme, että meret ovat parhaimmillaan tehokkaita hiilinieluja, mutta Itämeressä kehitys näyttää ainakin osittain kääntyneen päinvastaiseen suuntaan. Jotta voimme löytää ratkaisuja näihin ongelmiin, meidän tulee ymmärtää niiden taustalla olevia mekanismeja.

Mitä energia-alalla voitaisiin tehdä?

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää fossiilisista polttoaineista luopumista. Vaihtoehtoisia ratkaisuja siis tarvitaan, mutta samalla on tärkeää kiinnittää huomiota myös monimuotoisuuteen. Vihreän siirtymän nimissä ei saa tuhota meren ainutlaatuisia elinympäristöjä – ilmastokriisi ei ratkea luontokatokriisiä pahentamalla! Esimerkiksi merituulivoiman sijoittelussa ja tuotannossa tulee huomioida vedenalaiset lajit ja elinympäristöt, ja minimoida niihin kohdistuvat negatiiviset vaikutukset.

Miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa?

Jokainen voi tehdä arjessaan valintoja, jotka auttavat Itämerta. Ilmeisten tekojen, kuten roskaamisen välttämisen lisäksi voimme esimerkiksi syödä Itämeri-ystävällisesti, eli kasvis- ja kalapainotteisesti, olla kaatamatta pesuvesiä mereen veneellä ja kesämökillä, ja harkita todella tarkkaan ruoppaustarvetta, mikäli omistamme rantaviivaa. Lisää vinkkejä löytyy täältä: https://www.bsag.fi/itameri-tekoja/

Varsinkin pahoina sinileväkesinä Itämeren pelastaminen voi tuntua kaukaiselta haaveelta, ja yksittäisen ihmisen (tai yrityksen) teot lohduttoman pieniltä. Pieniltäkin tuntuvilla teoilla voi kuitenkin olla arvaamattoman suuri paikallinen vaikutus, joiden huomaaminen vaatii sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Lisäksi meren vedenalaisen luonnon vaaliminen luo parhaimmillaan hyvän kierteen, sillä elämälle on tyypillistä kutsua luokseen lisää elämää. Tärkeintä on antaa luonnolle tilaa ja mahdollisuus toimia.